sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mielen purkua

Välillä elämä tuntuu kovin epäreilulta. Miksi toisille meistä on jaettu ne onnen kortit ja toisille jää pelkästeen ne epäonnen kortit? Miksei onni voi jaottua tasaisesti kaikille?  Muistan olleeni nuorempana melkoisen naiivi kun kuvittelin että raskaaksi paukahdan heti jos suurinpiirtein pesen mieheni pyykkejä samassa pesukerrassa ja olen vielä unohtanut pillerit ottaa sinä iltana. Näin jälkikäteen ajateltuna naurattaa niin helvetisti... miksi ihmiset jotka eivät edes halua lasta tai pysty edes huolehtimaan lapsesta, pamahtavat raskaaksi pelkästä ajatuksesta, mutta ne jotka sitä oikeasti haluavat, joutuvat yleensä kokemaan sen piinaavan tunteen "taas menkat/keskenmeno tms.." vuosien yritystä ja toisille se onni ei välttämättä osu koskaan kohdalle.


Tiedän ettei tämä jatkuva asiasta hermoilu edesauta lopputulokseen pääsyä, mutta toisinaan ei voi olla miettimättä miksi minulle osuu aina kohdalle kaikki vastoinkäymiset elämässä? Miksei edes joskus voi asiat sujua niinkuin itse toivoo? Noo ainakin nämä jatkuvat epäonnet kasvattavat sitä arvostusta elämän pieniäkin iloja kohtaan ja tekee minusta jälleen vahvemman ihmisen!? Silti vaikka koitan pitää ajatukset positiivisina, niin toisinaan sitä silti romahtaa ja kiroaa maailman epäreiluutta... Jahka nämä työkiireet helpottavat, aion uskaltautua soittamaan asiasta gynelle josko nyt asiaa alettaisiin tutkimaan, saataisiin ainakin tutkittua onko jommassa kummassa jotain vikaa, vai eikö vain syystä tai toisesta ole vielä tärpännyt... Nyt alkaa tämän kuukauden lopussa olemaan tasan vuosi siitä kun lopetin pillereiden popsimisen. Aika näyttää...

9 kommenttia:

  1. Oijoi, miten kuulostaa tutulta! Olen ollut elämässäni liian usein sitä mieltä, että minulle on jäänyt käteen elämän jakojäännös, mistä Martti Servo laulaa.

    Se taitaa olla tässä maailmassa niin, että joillekuille meistä "annetaan" koettelemuksia ja toiset tuntuvat selviävän helpommalla. Minun elämäni on ollut haastavaa... tai no, ihan saatanan vaikeeta ja nyt kun se aurinko on pitkään paistanut risukasaan, niin on välillä vaikea uskoa, että olen näin onnellinen, onnekas ja että kelkka on kääntynyt positiiviseen suuntaan. Koska vastoinkäymisiä ja hankaluuksia on ollut elämässäni niin paljon, niin on vaikeaa olla pelkäämättä niitä... Nytkin kun kaikki on hyvin, niin välillä olen varma, että kohta kaikki romahtaa ja tapahtuu jotain kauheaa.

    Tässä linkki erääseen kirjoitukseen mun blogissa:

    http://nainentummissa.blogspot.fi/2014/01/niiden-kaikkien-puolesta-joiden.html

    Ja blogissani on sulle myös haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ikävä kuulla että sinunkin elämä on ollut haastavaa! :( Mutta olen äärimmäisen onnellinen puolestasi, että elämässäsi on nyt aurinkoisempi pätkä meneillään! <3 Toivottavasti maltat kaikesta peloista huolimatta nauttia nyt niistä onnen hetkistäsi! <3 vaikka tiedän että varmasti on haastavaa kun ne pelot on niin pinttyneet tuonne takaraivoon ja tietynlainen itsesuojeluvaisto puskee myös kuvioihin, ettei sattumisen pelosta pysty nauttimaan niistä onnen hetkistä! Mutta siitäkin huolimatta toivottavasti pystyt edes hieman nauttimaan onnen hetkistäsi, olet ne taatusti ansainnut! ^_^

      Poista
  2. Voih, nyt tuli sellainen olo, että haluan lähettää virtuaali halin! :) Olet varmasti kuullut miljoona kertaa, että kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi... Ja näin itse ainakin uskon! Kun tarpeeksi on satanut kakkaa niskaan, niin pakkohan sieltä auringon on paistaa risukasaan jossain vaiheessa :) Tätä sanan parsea käytän itse usein kun kaikki menee omalla kohdalla mönkään...

    Jäin seurailemaan blogiasi muutama päivä sitten koska tuntuu että meitä metalli ihmisiä, jotka haaveilevat perheestä tai ovat perheellisiä kirjottaa kauhean vähän blogeja... Tai sitten itse en vaan löydä niitä :D Kirjoitat muutenkin hyvin blogissasi!

    Minun blogini löytyy täältä: http://keijupolyajasinfoniaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitos hirmuisesti virtuaali halauksesta! Iso halaus sinullekkin! <3 Olet kovin sydämmellinen ihminen! <3
      Totta tuo että meitä synkemmän tyylin omaavia ihmisiä ei juurikaan ole jotka kirjottaisivat perheestä tai perhe haaveistaan. Saisi olla enempi, tosin monesti huomaa että monet synkemmän tyylin edustajat eivät sitten puolestaan halua lapsia ollenkaan.

      Kiitos blogisi linkittämisestä, täytyypi käydä kurkistamassa! ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti, täytyypi laittaa ylös ni muistaa tehä kun tulee sopiva aikaväli! :)

      Poista
  4. Heippa! Kyllä se iloksi vielä muuttuu :) meillä yritystä takana 2,5 vuotta ja matkaan on valitettavasti mahtunut 2 km ja 2 kohdunulkoista mutta edelleen sinnikkäästi jaksetaan eteenpäin! :) Jonossa tällä hetkellä hoitoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ootpa kamalia juttuja joutunut kokemaan :( ja hirmu sinnikkäästi ootte jaksanu yrittää, onko yhtään tullut fiilistä että antaa olla? Henkisestihän tämä on kaikista raskainta kun ei tiedä että mättääkö jossai, kauanko menee haluttuun pisteeseen vai pääseekö koskaan edes sinne asti... itsellä on nyt jännät paikat kun tikusta tosiaan on nyt tullu se haalea viiva, toivottavasti masussani oikeasti kasvaa oma pieni ufoukko ja jos näin on niin toivottavasti saan sen pysymään sisälläni <3 samalla ihanaa ja samalla niin pelottavaa.

      Poista
    2. Valitettavasti :/ Monesti, aivan liian monesti olen meinannut heittää pyyhkeen kehään ja sanomaan että "juu antaa olla, ollaan sitten lapsettomia" mutta miehelle luovuttaminen ei ole vaihtoehto, monesti sanonut että "en ole 2,5vuotta sinua turhaan "jyystäny" että voisin nyt luovuttaa! :D" Hän on se jonka vuoksi jaksaa :) Sepä se, mutta onneks ei olla yksin!
      Lueskelinkin tuota päivitystä ja toivon todella että kaikki on teillä hyvin! <3

      Poista