perjantai 3. heinäkuuta 2015

Helpotuksen huokaus?

Omituiset vuodot ovat nyt toistaiseksi jääneet pois, taisivat tosiaan olla vain jotain haamumenkkoja tms, mutta koska vuotoa ei tullut juuri nimeksikään vaan oli vain hyvin hyvin haaleaa ja mitään kipuilua ei tuntunut missään vaiheessa, olen antanut itseni huokaista helpotuksesta. Uusi raskaustestikin ja siinä vahvat viivat saivat minut luottamaan, että toistaiseksi vielä ollaan kasvattamassa pientä ihmisen alkua :)

Olen yleensä ihmisenä hetkessä eläjä ja harvemmin murehdin asioita etukäteen, kivikkoinen menneisyys on kai opettanut minulle sen, että asioilla on tapana järjestyä aina tavalla tai toisella. Jotenkin tämän mahdollisen raskautumisen jälkeen olen huomannut olevani hieman säikky kaikkia uusia tuntemuksia kohtaan. Ehkä tämä tilanne on niin totaalisen uusi minulle, jotta se saa minut käyttäytymään hieman normaalia hysteerisemmin..? Ehkä vain pelkään niin että elämässäni koettu paha, lyökin jälleen vasten kasvoja ja menetän sen jota olen pitkään jo toivonut ja josta olen jopa lakannut haaveilemasta. Tiedä sitten...

Sovimme mieheni kanssa ettemme puhu tästä raskaudesta sukulaisille ennen kuin saamme varmuuden siitä, että masussa yleensäkkin on todella elämää ja kaikki kunnossa. Harmi vain, että jouduin tänään mummulassa vieraillessani hieman lipsumaan tästä sopimuksesta. Mummuni kehoitti minua maistamaan punaviiniä jonka olivat löytäneet vaarini kanssa alkosta, kieltäydyin kohteliaasti, mutta tähän mummini jatkoi että ihan pieni tippa vain että saat maun suuhun. Tästä tinkaamisesta hieman häkeltyneenä suustani pääsi vahingossa että en nyt SAA ottaa.. tämän möläytettyäni huomasin kuinka mummuni katsahti minuun kysyvin ilmein joten minun oli pakko hälle selittää tilanne. No mummuni kyllä sanoi ettei moinen ajatus käyny edes hänen mielessään, vaan oli ajatellut että en autolla tulon takia halunnut edes maistaa :D noo hän lupasi olla kertomatta kellekkään :) toisaalta oli kyllä huojentavaa kun mummuni tietää asiasta, hän on minulle ollut aina kovin rakas ja läheinen, olisi ollut kamalaa salaillakkaan hältä moista asiaa <3

Tästä postauksesta tuli pienoinen sekametelisoppa, mutta ajattelin tulla kertoilemaan tosiaan missä nyt mennään :) ensiviikolla meidän kylän neuvola aukeaa "kesälomastaan", joten ajattelin heti maanantaina soittaa ja varailla tarvittavat ajat :) jonkun nettilaskurin mukaan täälä ollaan nyt 6+2 viikoilla menossa, tiedä sitten paikkaansa pitävyyttä kun en näistä niin tiiä :D 

2 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa <3 Ymmärrän täysin nuo sinun pelon sekaiset tunteet... niitä kävin itsekkin päässä läpi myös tasan vuosi sitten kun raskaus oli alku metreillä :) Toisaalta mä sressasin ihan vauvan syntymään asti... Mä pelkäsin jatkuvasti et jotain kamalaa tapahtuu vaikka todellisuudessa kaikki oli koko ajan todella hyvin, eikä syytä paniikkii olisi ollutkaan. Mutta sitä ne hormoonit :D Ja tottakai sitä pelkää et mene jotain kultaakin kalliinpaa <3 Kuitenkin yritä nauttia tuosta ajasta... se on ihana fiilis kun pikkunen alkaa kasvaa ja kehittyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla kokemuksiasi ja tuntemuksiasi, sitähän se äidin rooli nyt sitten taitaa olla, huolissaan omasta pienokaisesta jo ennen syntymää, vaan eipä se huolehtiminen taida sen kummemmin helpottua sitten syntymänkään jälkeen :D sitä vaan alkaa murehtimaan eri tavalla ja eri asianyhteyksissä :D sitä odotellessa :D nyt olen osannut olla yllättävän rennoin mielin, saas nähä kui käy sit kun viikon päästä alkaa neuvolakäynnit, saa asia hieman konkreettisemman muodon :D

      Poista