torstai 1. lokakuuta 2015

veikeitä töppösiä

Tullaanpas taas hieman päivittelemään kuulumisia! Täällä on arki sujunut eteenpäin tasaisen tappavaan tahtiin, tasapainoitellen työn, rempan ja vapaa-ajan välillä. Hirmuisesti en nyt ole tulevalle pikkuiselle ostellut, jotain lämpimiä fleecetakki-hupparisettiä housuineen on tullut bongattua kirpputorilta ja uutena satuin löytämään Lindexiltä rokkarin alulle mustat toppahanskat ja toppatöppöset. Niin ja H&M:ltä ostin kahden kappaleen piposetin ja samanlaisen kahden kappaleen pikkutumppu setin ettei tuleva pikkunen kynsi naamaansa pikkuisilla kynsillään.



Tein tuossa taannoin myös edellisille pomoilleni työkeikan ja he olivat muistaneet meitä pienellä paketilla josta paljastui muutama ihana vauvanvaate <3 Täytyy sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut niin mahtavia pomoja kuin mitä he ovat. Harmittaa vain, että toimipiste missä heillä olin töissä jouduttiin työt lopettamaan ja täten jouduin työttömäksi, mutta olen heidän kanssaan paljon ollut tekemisissä ja saanut aina kun mahdollista niin heiltä sijaisuuksia. Nekin sijaisuudet valitettavasti loppuvat nyt marraskuussa kun he jäävät eläkkeelle ja lopettavat työt nykyisessä toimipisteessä! Surkuparku melkein tulee kun tietää etten heille enää töihin pääse. Muuten kyllä ajattelin heidän kanssaan tekemisissä olla ja aion ehdottomasti käydä piristämässä heidän eläkepäiviä möllyrän kanssa jahka saan sen tähän maailmaan ensin pullautettua :D


Esimiesteni ostamasta paketista paljastuneet ihanuudet <3 Fleece haalari ja muumi body <3 

Viime viikolla meillä oli myös neuvola lääkäri. Odotin käynniltä paljon, suoraan sanottuna liikaa. Edellisellä neuvola käynnillä neuvolatäti oli minulle sanonut, että jos vain ultrauslaitteet ovat vapaana niin yleensä on lääkäri ultrannut samalla käynnillä myös vauvan tilanteen. Jännittynein mielin menin ensin perus verenpainemittaukseen ja normi painon otot ja pissanäytteen otot jossa kaikki oli kunnossa. Sitten tuli vuoro lääkärille ja huoneeseen astuttua näin tutun ultralaitteen ja ajattelin heti että JESSSSS, nähdään meidän vauva.. No mutta kuinkas kävikään. Siinä se hienosti koreili vierellä kun tehtiin sisätutkimus ja sydänäänet kuunneltiin. Autuaan rauhallisena se siinä möllötti ja ilkkui olemassa olollaan täysin käyttämättömänä. Lisäksi lääkäri oli omituinen itsekseen mutisija, puhetta en meinannut kuulla ollenkaan ja jotenkin hänen olemus oli kaikkea muuta kuin "kysy minulta mitä vain mieltäsi askarruttaa, vastaan mielelläni"... Menin jotenkin niin lukkoon tilanteesta etten muistanut kysyä puoliakaan mitä mielessäni oli kysyä vielä kotona ollessa... Harmitti niin vietävästi.. Noo onnesta kahden viikon päästä on rakenne ultra jossa varmasti voin esittää kysymykset jota mieltäni askarruttaa. Toivottavasti saamme nähä kumpaa sukupuolta mahassa oleva möllyrä mahtaa olla! ^_^ <3 On meinaan jo jotenkin turhauttavaa kierrellä kirppareita kun näkee niin ihania tyttöjen ja poikien vaatteita ja ei voi kumpiakaan oikein ostella kun ei tiedä kumpi hän onkaan. En meinaan pienillä tuloilla oikein halua enkä voi ostaa mitään mikä ei takuu varmasti ole mahdollinen tarpeellinen käyttö esine/vaate. Mutta oli siinä lääkäri käynnissä edes se hyvä puoli, että kuuli tosiaan kuinka möllyrän sydän löi mikä on ihme kun mun sydän takoi siinä kohtaa varmaan niin kovaa, että sen kuuli kiinaan asti.. Jonkun tovin se lääkäri joutui meinaan etsinään niitä sydänääniä ja itselle tuli jo hetken ajatus siitä että ny se on menny kuolemaan! Mutta niin vain sekin kivi vierähti sydämeltä ja saimme kuulla maailman ihanimman jumputtavan äänen <3


Tälläiset iiiiihanat dino-töppöset löysin kirpparilta jo jonkin aikaa sitten, näissä on samalla niin paljon suloisuutta mutta kuitenkin myös asennetta ;) <3


Ja tälläiset hiiri töppöset löysin myös kirpparilta, olivat pakko ostos koska kyseinen elukka liittyy aika olennaisesti perheeseemme ;) 



Nyt tällä viikolla vierähti käyntiin 19 viikko, elikkä puoliväli on aivan nurkan takana. Hurjaa miten nopeasti on tämä aika mennyt. Tässä alkaa jo pienoinen jännitys nipistelemään vatsan pohjaa kun miettii kuinka vähän on loppupeleissä enää aikaa, ottaen huomioon kuinka nopeasti tämä loppu vuosi tulee menemään ja kuinka meillä nukutaan vieläkin olohuonee vuodesohvalla makuuhuoneen ollessa remontin vallassa! Noo paljoa ei enää tarvitse fiksailla niin pääsee tapiseeraamaan, maalaamaan ja laittelemaan laminaattia. Sitten voimmekin muuttaa takaisin omaan sänkyyn nukkumaan ja saamme alkaa pikkuhiljaa todella valmistautumaan uuden perheenjäsenemme tuloon! ^_^ <3

Ihanaa loppu viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle <3

5 kommenttia:

  1. Apua! Kuinka suloisia vaatteita! ♥ :3 Kauhea vauvakuume tulee, haha! Mutta, ihana kuulla, että teillä menee hyvin. :) Aiotteko paljastaa sitten sukupuolen, vai pidättekö ihan loppuun asti omana tietonanne? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hi hii, pikkuruiset vaatteet ovat kyllä söpöjä <3 ^_^ Eipä me oikein olla nähty asiassa mitään salailemisen tarvetta, saavat sukulaisetkin sitten mielenrauhan ja varmuuden jos haluavat esimerkiksi jotain kutoa ;) On sitten eri asia haluaako möllyrä näyttää sukupuoltansa ultrassa! Jos se päättääkin pitää jalat visusti ristissä ;) siinä vaiheessa mä kyllä varmaan jään asumaan sinne lääkäriin kun en meinaan malta itsekkään enää olla tässä epätietoisuudessa :´D

      Poista
    2. Nii tottaki kaikki riippuu vauvasta haluaako hän paljastella! :D Toivottavasti haluaa. :) Mulla varmasti olisi ihan sama juttu, että en voisi elää epätietoisuudessa. :D

      Poista
  2. Mie ostin samanlaiset hiiritöppöset :) Ja mulla oli vauvan kummilta lainassa tollaset siniset tossut! Lisäksi on virkattuja töppösiä ja ostin yhdet lehmätossukat, vastaavat kuin nuo vaaleansiniset...

    Ne pikkutumput on käteviä, kannattaa olla useampi pari. Meillä ainakin on jokin "kotitonttu", joka niitä pöllii... Tumput on myös kivat lämmittimet esim. lapasten alle ja muutenkin niitä saattaa sisällä tarvita. Tosin suosittelen myös "tumpullisia" bodyja eli sellaisia, missä on umpinainen hiha, tai sen saa kyllä aukikin. Tassubodyksi minä niitä koiraihmisenä kutsun :)

    Tuo on muuten jännä, miten sitä meneekin lukkoon vastaanotolla. Kai sitä on niin herkässä tilassa ja uudessa, oudossa tilanteessa. Lääkärillä olen kyllä saanut aina suuni auki, mutta raskausaikana olin ihme vässykkä välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypi myös ostaa useammat tumput pikkuiselle, meilläkin kun joku kummallinen tonttu hukkaa aina kaiken..kröhöm.. oon yrittänyt noita tassubodeja kattella mut hirmu vähän niitä meinaa mistään löytyä, ainakaan omaan silmäön ei ole osunut tai ovat sitten olleet niin kalliita ettei ole raaskinu ostaa! :/

      Juu yleensä en jää kovinkaan sanattomaksi mutta nykyisin tuntuu että helposti menee pasmat sekaisin jos jotai odottamatonta ja hämmrntävää tulee eteen! Hatmillinen piirre >:(

      Poista