keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Huominen

Jännitystä alkaa olemaan ilmassa, olen koittanut tänään miettiä sairaalakassin sisältöä ja kierrellä kaupoilla ajatuksella, josko mieleen tulisi jotain mitä meiltä vielä puuttuu. Suurempia hankintoja ei enää puutu, kävin ostamassa apteekista puhdistusainetta ja keittosuolaliuosta, sekä D-vitamiinitippoja, romukaupasta tuli napattua mukaan amme pienokaisen kylvetystä varten ja pinnasänkyyn soitto"rasia" pehmolelun.
Vielä täytyisi pakata pienoisen kotiutumisvaatteet tuohon turvakaukaloon valmiiksi, jotta miehen ei tarvitse niitä stressata täällä kotona käydessään. Aamulla pakkaan mukaan vielä puhelimenlaturin ja kameran.
Alkaa muikkeli oleen jo melko tuhdissa kunnossa :´D 
josko tämä pian helpottaisi. Tänää on rv38+1

Huomenna on vihdoinkin se päivä, kun menemme synnärille painokontrolliin ja meille selviää, käynnistetäänkö synnytys vai ei. Alan jo kovin toivomaan käynnistystä (en olisi ikinä uskonut moista sanovani).. Ihan vain silläkin, kun pian se synnytys olisi muutenkin edessä ja ei tarvitsisi stressata tätä n.65km ajomatkaa. Milloin on oikea hetki lähteä synnärille, etteivät käännytä takaisin kotiin ja ettei kuitenkaan laps synny kesken ajomatkan, jos tulee myöhään lähdettyä liikenteeseen =D Lisäksi yöt ovat alkaneet olemaan melkoisen tuskaisia. Herään useasti yössä siihen kun närästää, on vessahätä tai paineen tunnetta. Nipistelyä mahassa aina kylkeä kääntäessä ja puutuneita käsiä ja jalkoja. Tiedän ettei yöt helpotu vauvan syntymän myötä, mutta ainakin saisin kroppani puolesta nukuttua ne vähätkin tunnit sikeämmin. Lisäksi olen alkanut kaipaamaan jo pienokaista syliin, haluan nähdä miltä hän näyttää ja tuoksuu, tutustua häneen muutenkin kuin kylkiluihin kohdistuneista iskuista. <3 Voi pian sen saan kokea, toivottavasti jo ihan tässä muutaman päivän sisään ^_^

5 kommenttia:

  1. Oli pakko tulla heti kommentoimaan! Voi jukra, miten aika on mennyt nopeasti! Komea masu ja vaikka se painaakin ja aiheuttaa oireita, niin tulet varmaan ikävoimään vauvamahaa :)

    Kyllä ne yöt helpottuu tavallaan vauvan syntymän myötä...Ainakin jonkin ajan päästä synnytyksen jälkeen on oman kropan kanssa parempi olo. Mut tuleehan ne yövalvomiset sitten, mutta ainakaan minä en ollut mitenkään kuolemanväsynyt missään vaiheessa.

    Voi että tuo kaipaus on ihanaa, kun sitä odottaa, että saa tutustua pienokaiseen ja se hetki, kun saa lapsen rinnalleen ekan kerran, se on mystisintä ja maagisinta ikinä! Minä olin ihan ymmyrkäisenä siitä, että tuliko se pikku rääpäle juuri minun sisältäni ja että siinä on nyt ihan oikea pikkuinen ihmistaimi! En hirveesti tykkää Samuli Edelmannista, mutta Tähtipölyä-kappaleen kohta "Äiti ottaa rinnoilleen, lapsen vastasyntyneen, on silmissään vielä tähtipölyä", on liikuttava ja totta. Minä kun olen aina uskonut kaikkeen, no ihan kaikkeen :) ja uskon, että vauvat tulevat jostain kaukaa... Mikään maailmassa ei ole niin syvällinen ja sielukas kuin vastasyntyneen katse!

    Tsemppiä ja voimia synnytykseen <3 Kukaan ei kai ikinä sano näin, mutta minä sanon: nauti ainutlaatuisesta kokemuksesta :) Toivotan jo tälleen etänä pienokaisen tervetulleeksi maailmaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, mihin tää aika hupenee? o_O Kaikessa tuskaisuudessaan olen kyllä rakastanut masua kaikesta sydämestäni <3 Ja uskon, että ikävä tulee masua kun se tuosta kutistuu! :D

      Voi miten ihanalta kuulostaa nuo tuntemuksesi lapsesi syntymästä <3 Nyt en malta odottaa tämänkään vertaa, että saan oman nyytin tuohon rinnalleni <3 Awwww!! :´) Lause tuossa kappaleessa on kyllä kaunis <3 Menin vain joskus kuulemaan siitä kappaleesta pilaversion, niin pilaa aina tuon kappaleen mielikuvan totaalisesti :D
      Voi voi voi, äää miten tuo kommenttisi saikaan ihan lämpöisen jännityksen aikaan <3 <3 <3

      Kiitos paljon, uskon myös että synnytys tulee olemaan ainutlaatuinen kokemus, kivulta tuskin vältytään. mutta siihen olen rauhallisin mielin jo asennoitunut, eniten odotan juurikin tuota tunteiden vuoristorataa mitä se varmasti saa aikaan ja tietynlaisesta maagisuudesta. Hurjaa miten ihmeellisiin asioihin ihmiskeho pystyy <3 Ja siis kaikkien elävien olentojen kehot <3

      Poista
  2. Voi, että! <3 Niin se aika vaan juoksee... Sä pääset pian synnyttämään pienokaisen ja meillä juhlitaan parin viikon päästä 1v synttäreitä :D Mä vielä muistan ku kerroit sun ilo uutisesta täällä! Ja nyt se odotusaika on jo melkein ohi :D
    En voi sanoa kuin, että tsemppiä loppu rutistukseen :)Pian näet jotain mikä saa sun sydämmen pakahtumaan onnesta ja rakkaudesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano <3 Ei voi käsittää mihin tää aika menee <3 Pian kaikki on jo vain kaunista muistoa vain ja elämässämme on pieni ihmisenalku jonka elämää ja uuden oppimista saamme seurata <3
      Ja voi että kun teillä ollaan pian yksivuotias <3 On varmaan sinullakin ollut huikea vuosi ja varmasti äitinä kerennyt moneen kertaan ihmettelemään, että miten se oma pieni vauva on jo noin paljon kasvanut <3 ^_^
      Kiitos hurjasti tsempeistä <3 Vaikka sydän pakahtuukin jo rakkaudesta ja onnesta joka kerta kun tuo pieni myllää tuolla sisuksissa niin uskon että se tunne vain voimistuu kun saan kohdata hänet ihan kasvokkain <3 Voiiii, en malta odottaa <3 <3 ^_^

      Poista
  3. Niinpä...odotus aika/ synnytys on huikea muisto elämässä ja sitä kertaa mielessä usein :) Parasta on kun pääsee muiden äitien kanssa jakamaan kokemuksen usein höpöttämällä synnytyksestä :D Kaikille se on niin huippu hetki ihanuudessaan ja kamaluudessaan että siihen haluaa palata :) <3
    Voi kyllä... Maailman ihanin ja huikein vuosi mutta silti todella raskas <3 En vaihtaisi mitään! En edes näitä tummia silmän alusia :D Tuo pieni prinsessa kun tuolta aamulla herää ja väläyttää hymynsä kädet ojossa minua kohti niin se on parasta mitä äiti voi toivoa :') <3 Pienokaisen halaus ja se katse kun haluaa olla vain lähelläsi on jotain niin ihanaa...
    Voi niinpä! Vauvan liikkeet masussa <3 Jotain ihan huikeeta! Ja pian ne pienet sormet tarttuu sun sormeen ja äiti sekä isi on iäksi myyty :) <3

    VastaaPoista